Taidekritiikkiä dialogina
"Wasted Years on ulkomuodoltaan teos, joka on tyvestä latvaan haluttavan näköinen. Se on sitä kaltaiselleni taiteen liepeillä työskentelevälle henkilölle. Kaikki sen fontit, sivujen värit, kuvat, arvokkaalta tuntuva paperi, sarjikset, kollaasimaisuus, sen pessimistinen nimi, kaikki henkivät jonkinlaista ydintä, oman ympäristönsä zeitgeistia, jota en ihan pysty tavoittamaan, ei kai kukaan pysty, ja siksi se onkin niin haluttavaa."
"Kuunnelmista ei tullut lainkaan olo, että kuuntelen ehdottomien nuorten taiteilijoiden shokeerausyrityksiä, vaan teosten aura on täysin päinvastainen: kutsuva, kuulijaan luottava, lämmin ja humoristinen, eikä silti lipevä."
"Teokset liittyvät tekijöiden taiteellisiin opinnäytetöihin, joten kokonaisuus on hyvin monipuolinen: se ulottuu melko puhtaista dokumenttikuvista muodollisiin ja materiaalisiin kokeiluihin, ja teemat puolestaan havainnon ja (tilassa) olemisen nyanssien tutkimisesta representaation, luontosuhteen, tyhjenevän maaseudun ja kolonialismin kysymyksiin."
"Usein selkein Baltic Circlen teoksia yhteen liimaava tekijä ovat katsojat itse, tutut kasvot, jotka kiertävät esityksestä toiseen. Kuitenkin tänä vuonna teokset tuntuivat liittyvän ja jatkavan toistensa teemoja aivan erityisen sulavasti."
"Sky of Timen ominaislaadut palaavat ehkä pääsääntöisesti sen minimalismiin. Se ei stimuloi aisteja tai mahtaile vaikutelmilla. Kaikkiaan se vaikuttanee enemmän poissaolon, etäisyyden ja häilyvyyden kuin läsnäolon kautta."
"Rødland hyödyntää monia valokuvauksen perinteisiä genrejä, kuten asetelmaa, muotokuvaa ja maisemaa. Myös kuvien aiheet ovat tätä myöten laajat, ja kattavat arkisen havaintomme eri ulottuvuuksia – ei kuitenkaan millään impressionistisella käsivaraisuudella tai varsinaisella arkisuudella, vaan samalla huolellisen lavasteisella tavalla kuin mainoskuvat."
"Teosten nimissä viitataan pyhiinvaeltajiin. Yhdessä kartalle sijoitetun Paratiisin kanssa ne vahvistavat ideaa maailmasta, jossa henkisyys on konkreettisesti läsnä, ja jossa Paratiisin voi löytää maan päältä."
"Mietin, mitä teoksista voisi ottaa pois niin, että hahmoissa säilyisi nykyisen kaltainen tunnistettavuus. Entä kuinka paljon niihin voisi enää lisätä? Vastaus kumpaankin tuntuu olevan: ei mitään."
"Kiiski antaa erilaisten olemisen tapojen – lasten, tyttöjen, kivien, eläinten, planeettojen – nousta rauhallisella, jopa meditatiivisella tavalla esiin."
"Toinen mieleeni pulpahtanut lause oli Heideggerin kuuluisa ”Taideteoksen äärellä käymme jossain muualla kuin missä yleensä tapaamme olla”, tai sinnepäin. Sellaisenaan lause kuulostaa jopa itsestään selvältä, mutta Gottbergin maalauksissa tämä toteutui hyvin monitahoisesti."
Seiskan pojat 