Taidekritiikkiä dialogina
"Joku kriitikko kuvaili levyn äänitekstuuria ”visvaiseksi”, eikä se toden totta kilkuta eteenpäin lasin- ja titaaninkiiltävänä. Teknologista äänenhallintaa onkin käytetty tavallaan itseään vastaan, ja itse yhdistän mielessäni esimerkiksi levyn särökitaroita ja synamattoja hämmentävänkin spontaanisti maahan ja omituisiin orgaanisiin mielikuviin."
"Monesti kuulee puhuttavan ”ajattomasta” musiikista nimenomaan melodioille rakentuvien kitarapopkappaleiden kohdalla, mutta tällainen kuvailu sopii mielestäni, jos mihinkään, jopa paremmin IV:n kaltaiseen levyyn."
”Levyä kuunnellessa tuntui, että pää tulvii hyviä huomioita ja yhteen nivoutuvia lankoja, mutta sitten mitään ei tulekaan ulos. Ehkä se johtuu lajin vieraudesta. Tilanne olisi ymmärrettävämpi, jos levy olisi jättänyt jotenkin kylmäksi, mutta asia ei ole niinkään – päinvastoin.”
"Lasityttö on sikäli esimerkillinen kappale, että siinä yhdistyvät levyn kolme peruselementtiä: iskevä groove, tehokas kertosäe ja korviahivelevät, todella pitkälle mietityt sovitukset."
"Vielä selkeäsanaisemmin OD Kokemus asemoituu ironiaa vastaan Viimeistä päivää -biisillään: 'Nihilismi varmaan uskonto jo tänä päivänä / ironia suurin ilo / vitsit vähissä päivä päivältä'. Samaisessa biisissä on yksi koko levyn mieleenpainuvimmista laineista: 'Millään ei ole mitään väliä / mitä vitun väliä vaik oliski?' Biisissä viitataan oikeutetusti siihen, että liiallinen ironia tuottaa tunnetta, ettei millään ole mitään väliä."
Seiskan pojat 