Taidekritiikkiä dialogina
"Kaikuisat äänet, joissa Salmenniemen teksti kuului, palauttavat mieleeni muistot lapsuuden kirkkokäynneistä, jossa papin puheet niin ikään hävisivät tilaan tullen sillä tavoin ylevimmiksi kertautuessaan kirkon seinissä, muuttuessaan melkein kuin akusmaattisiksi, mahdottomiksi paikantaa."
"On kiinnostavaa, miten Kuuntelemisessa tulee samanaikaisesti yhteen jotain tosi pientä ja suurta. Äänihän on ihan mahtavan kokoista, niin isoa, että koko paikka tärisee. Mutta samalla se kuitenkin herkistää mitä pienimmille värähtelyille ja paineen tunnuille kehossa."
"Usein selkein Baltic Circlen teoksia yhteen liimaava tekijä ovat katsojat itse, tutut kasvot, jotka kiertävät esityksestä toiseen. Kuitenkin tänä vuonna teokset tuntuivat liittyvän ja jatkavan toistensa teemoja aivan erityisen sulavasti."
"Seksuaalisuutta on sivuttu taiteessa viime vuosina jonkun verran, mutta en muista äkkiseltään teosta, joka olisi Ars Erotican tapaan keskittynyt seksuaalisuuteen sinänsä, kattokäsitteenä. Siksi aihe tuntui kunnianhimoiselta, jotenkin isolta ja abstraktilta."
"Tämä tuottaa Threnodyn kaltaisille teoksille eräänlaisen kaksoisvaikutuksen, jossa tulevaisuus on yhtä aikaa menetetty ja mahdollinen. Se ei minusta suoraan tee ehdotusta utopiaksi, vaan raivaa tilaa niiden synnylle."
"Takomolle tyypilliset maneerit, kuten se että esityksissä monesti lavalla on pikemminkin näyttelijät kuin roolihahmot, ja että esittämisessä on vahva leikin tuntu, mahdollistavat sen, että näinkin ilmava ja improvisoitu esitys tuntuu vetävältä."
Seiskan pojat 