Taidekritiikkiä dialogina
"Oloni on elokuvan nähtyäni ristiriitainen. Titane on esimerkiksi visuaalisesti, kaikkine millenniaalisine karkkiväreineenkin, hyvin taidokas, rikas ja hallittu. Tarinan tasolla taas mietin välillä, että mikä hitto ranskalaisia risoo – voisitteko joskus suhtautua vaikka syömiseen ja seksuaalisuuteen jollain normaaliuden asteella."
"Yksi raastavimpia puolia elokuvassa onkin tajuta, että Bennin ilon hetket ja säteilevät avuliaisuudet eivät ole aitoja ja pyyteettömiä, eivätkä ne edusta mitään totaliteetin murtumia, joista valo paistaa läpi. Loppupuolella tämä ulottuvuus nostetaan pintaan parilla erityisen voimakkaalla kohtauksella."
"Koirat eivät käytä housuja ei kerro spesifisti traumasta selviämisestä, vaan yleisemmällä tasolla elämän löytämisestä uudelleen: sisäisen ja ulkoisen maailman tasapainon saavuttamisesta."
"Väkivaltaa on elokuvassa melko vähän, mutta se on sitäkin intensiivisempää, sillä se on henkilökohtaista. Se on suoranaista raivoa siitä, että kaiken hyvän pitää mennä."
"Jos Adamssonin maalaukset ovat stillejä tuntemattomilta mutta tutunoloisilta aikajanoilta, myös Wrightin Solace-elokuvaa voisi ajatella samalla tavoin."
"Bandersnatchille oleellista on se, ettei mitään lopullista 'you win'-onnistumista voi saavuttaa."
Seiskan pojat 